Neljänteen yrittäjävuoteeni lähdin mieli maassa, mutta en lannistettuna. Ykköstavoitteena työviikon uudelleen järjestely siten, että kumpikin kauden ”kärkihankkeista” – asiakastyöt ja oma terveys – tulisi riittävällä pieteetillä huomioiduksi. Vaikkei oman liiketoiminnan kehittämisprojekti päässytkään tässä kohtaa listalle, niin elämänfilosofialleni uskollisena se kulki rinnalla – vaikkakin vähän sivummalla. Ajatuksenani oli – jos voimat ja jaksaminen sallii – kuluvalla kaudella saada vastaus tilitoimisto-yrittäjän yhteen avainkysymykseen; millä kirjanpito-ohjelmalla tästä eteenpäin?
Syyskuussa 2014 starttasi 12 viikon rankat kortisonitiputushoidot – tavoitteena selättää kevään ja kesän aikana kehittynyt basedowin taudin silmäoireyhtymä. Piikkikammostani huolimatta otin tulevat hoidot kiitollisuudella vastaan – niin hankala tilanteeni silmieni kanssa jo oli että kaikki saatavissa oleva apu tulisi enemmän kuin tarpeeseen. Sain TYKS:n endokrinologian kanssa sovittua tiputushoidot joka viikon perjantai-aamuun. Kun muu väki kahdeksan ruuhkassa kiiruhti kouluun ja työpaikoilleen, minun määränpääni oli TYKS:n päiväsairaala. Kun parin kolmen tunnin ”tippapussi-istunnon” jälkeen sain luvan kotiutua – ehdin juuri rauhassa tekemään kotimatkan ennen kuin lääkityksen sivuoireet alkoivat haastaa herkkää elimistöäni. Siinä vaiheessa perjantai-päivää annoin itselleni luvan päästää irti kaikesta – viikon asiakastyöt kun olin jo tätä silmällä pitäen tehnyt edellisen neljän työpäivän aikana.
Pidennetyn ”vapaan” viikonlopun aikana keskityin olennaiseen; kaikki ylimääräinen rällästely ja ilakointi (tanssit) olivat taakse jäänyttä elämää. Viikosta ja kuukaudesta toiseen makasin enemmän ja vähemmän sängyn pohjalla antaen keholleni mahdollisuuden käyttää kaikki voimavarat siihen, että fyysinen kuntoni olisi maanantai-aamuun mennessä niin tikissä kuin se nyt oli mahdollista; viikonlopun jälkeen edessä olivat neljä kellon ympäri tehtävää työpäivää.
12 viikkoa kului – täysin samalla rutiinilla viikosta toiseen eli elämäni oli käytännössä työtä ja ”lepoa”. Sanonta ”lopussa se kiitos seisoo” sopii hyvin tämän syksyni 2014 tarinaan, sillä hoito tehosi. Oireettomaksi silmäni eivät tulleet, mutta tolkuton silmänpohjasärky ja jatkuva tunne siitä kuinka silmiini olisi heitetty kilo hiekkaa sekä silmien ”pullotus” lievenivät merkittävästi. Olin itselleni luvannut palkinnon piikkikammon selätyksestä kun 12 viikon käynnit olisivat takana; joulukuun alussa lauloin Kaija Koon konsertissa lähes ääneni käheäksi korkkarit kattoon biisiä – mieheni kannustaessa vieressäni.
Kun Kaija Koon konsertin hurmoksesta ja loppuvuoden perhejuhlista olin selvinnyt niin sivuraiteilla kulkenut kehittämisprojekti sai odottamansa huomion. Pitkän linjan uskollisena Tikon-ohjelmiston käyttäjänä lähdin selvittelemään, että pystyisikö Tikonin hetkeä aiemmin lanseeraama NetTikon olemaan vastaus tuleviin ohjelmistotarpeisiini. Heti selvittelyjeni alkumetreillä tajusin, ettei minua tässä niin helpolla päästetä; NetTikon ei vastannut riittävästi tarpeisiin, joita olin itselleni ohjelmistovalinnassa asettanut;
- Kuinka helppo asiakkaittemme on ottaa ohjelmisto omaan käyttöönsä ja sisäistää sen toimintalogiikka eli asiakkaan tarpeen huomiointi
- Kuinka helppoa uuden asiakkuuden taloushallintoympäristön perustaminen on
- Kuinka hyvin ja nopeasti aspa toimii
- Onko ohjelma teknisiltä ominaisuuksiltaan riittävän hyvä työväline, jonka kanssa pystyn elämään
Edessäni oli siis tilanne, jossa tiesin, että yhteinen matkamme Tikonin kanssa ei voi jatkua jos haluan edelleen tavoitella Tukholman taivaanrantaa ja minähän halusin. Tavoilleni uskollisena käärin siis hihani ja lähdin selvittelemään, että jos matkakumppanini ei tulevaisuudessa ole Tikon eikä NetTikon, niin mikä se sitten on. Tässä hankkeessa olisi riittänyt työsarkaa usemmallekin pohtijalle, mutta käytettävissä oli vain yksi. Hankkeen ulkoistaminen ei tullut mieleenikään; ainoastaan minä tiesin mihin olin matkalla ja mitä perille päästäkseni tarvitsen – ja tiedostin että tarvittaessa saisin aivan varmasti verkostoapua sillä verkoistoissani on voimaa!
Samanaikaisesti kun kevään tilinpäätöskiireiden keskellä edistin tätä ohjelmistohanke-projektiani, niin basedowin taudin lääkitykseni lopetetaan. Thyroxinia voit syödä kilpirauhasen vajaatoimintaan koko ikäsi, mutta liikatoiminnan vastalääkkeen kohdalla kahden vuoden lääkitys on rajapyykki jota käsitykseni mukaan ei ylitetä. Omalla kohdallani se siis tarkoitti alkuvuonna 2015 lääkityksen lopettamista ja sormien ristimistä sen puolesta, että villiintynyt kilpirauhaseni olisi lääkityksellä tokeentunut ja pysyisi rauhallisena.
Kevään ohjelmistojen vertailutyöni tuotti tuloksia, niin että toukokuussa 2015 päätin; ”tämän pidemmälle arvioinneissani en voi päästä – muuta kuin konkreettisesti ottamalla uuden ohjelmistokokelaan käyttöön”. Näissä merkeissä alkoi yhteistyömme Procountorin kanssa toukokuussa 2015, kun ratkaisuni tein ja oman yritykseni taloushallinnon siirsin Tikonista Procountoriin. Odotukset ohjelmiston ominaisuuksia kohtaan eivät olleet pilvissä – mutta asettamiini kriteereihin Procountor vastasi kuitenkin vertailuissani parhaiten, joten toiveikkaana (ja vaativana) lähdin uuden ohjelman opettelun matkalle; ”ennen en ensimmäistäkään asiakaskirjanpitoani sinne siirrä, ennen kuin päätökseni oikeellisuus itselleni varmistuu”, oli toimintasuunnitelma mihin olin päätynyt.
Päätöksentekokyky on yrittäjälle välttämätön ominaisuus; moninaisia liiketoimintaasi koskevia asioita voit ulkoistaa, mutta päätöksentekoa et. Neljännen tilikauden loppumainingeissa kiitin itseäni siitä, että olin kyvykkäästi näin ohuessa organisaatiossa saattanut päätökseen asti tärkeän liiketoimintaani koskevan hankkeen, sillä kulman takana koputti taas yksi uusi haaste; kilpirauhasen liikatoiminnan vastalääke ei ollut sittenkään kahden vuoden popsimisesta huolimatta rauhoittanut sitä, vaan loppukevään ja kesän aikana fyysinen olotilani alkoi taas heikkenemään. Siinä vaiheessa kun neljäs tilikausi oli päätöksessään, niin tiesin, että taistelu jylläävää autoimmuunitautiani vastaan ei ole päättynyt.